Sumussa Pohjois-Vietnamissa

Ollut jännä viikko viime viikolla ja ei ole ehtinyt blogiakaan päivitellä. Nyt on tiistai ja Ossi pamahti aamusta lentokentälle. Totuushan on se, että kun odotat jotakuta lentokentällä, sen henkilön laukut tulee viimeisinä koneesta.. Ja kestää.. Mutta hyvin pääsi Ossi läpi passintarkastukset ja ilmeisesti mitään kovin kiellettyjä valmisteita ei löytynyt.


Lähdettiin Ossin kanssa sitten lentokentältä (taksin hinnan tinkimisen jälkeen) kaupunkiin, josta olin lukenut ristiriitaisia tietoja. Taksi ei ihan tiennyt tietä, mutta kyselemällä paikallisilta lähdettiin lopulta nousemaan vuoren rinnettä tunnin ajon jälkeen. Ja sitä sitten noustiinkin. Mutkia ja kaltevuutta löytyi. Ja vaikka koko ajomatka vuoren juurelle oli taloja suht lähekkäin, vuorta noustessa ylöspäin ei ollut asumuksen asumusta. Ehdittiin jo hetki epäillä, että onko täällä ylhäällä kaupunkia lainkaan. Mutta kun tarpeeksi noustiin, niin täältäpä putkahti kaupunki. Pieni ja ihan hirveät korkeuserot. Taloja on aina yksi rivi tien vieressä, sitten tie tekee mutkan ja seuraavat talot on edellisten yläpuolella.. Ja peltoja on rinteissä ja pelloilla naisia töissä.


Löydettiin hotelli ja sinne majoittauduttiin, sumua (pilviä) on ollut koko iltapäivän, joten ei täältä ylhäältä asti olla kovin hyviä kuvia korkeuseroista saatu. Huomenna lähdetään aamupäivällä sitten Hanoihin, koitetaan matkalta ottaa kuvia tuosta rinteestä sitten.


Ja päivä kuvina

 Ossi meidän hotellin pihalla. Kuvaajan takana siis meidän hotelli. Hotellissa ei vissiin oo ketään muita kun me, ja vaikuttaa kyllä niin kiinniolevalta, sesonki aika täällä alkaa vasta toukokuussa ja muutenkin Vietnamilaiset turistit käy tietenkin lähinnä vain viikonloppuisin.

Tämä kaupunki on ollut 1900-luvun alussa ranskalaisten lomapaikkana. Rakennukset tuhoutuneet 50-luvulla, mutta nyt korjattu paljon viime vuosina "alkuperäistä"tyyliä jäljitellen.

Ja Tatja kiertelemässä. Tässä vaiheessa ei ollut ihan niin paljon pilviä.

Kun ei osaa päättää kumpaa kuvaisi, on hyvä ottaa kuva, missä kumpikaan ei näy kokonaan.

Alkoi tulla pilviä. Tämä näytti minusta ihan joltakin satupuutarhalta.

Tuolla kun kuljettiin, niin eipä kyllä yhtään nähnyt mihin on menossa. Mutta ei eksytty!

Syötiin lounaaksi (an trua) possua.

Ja seikkailtiin sumussa.

Tatjan ja Ossin lukijakilpailu, mitä kuvassa?

Ja lukijakilpailun osa2.

Sitten alettiin olla jossain vaiheessa jo niin pilvessä, että kameralla ei saanut kuvaa läheltäkään.

Kun kulttuurimatkailee sumussa on kosketusaisti hyödyllinen?

Teitä yhdisti, oikoteinä, tälläiset astetta epäilyttävämmät portaat.

Ja sumusta paljastui, lähes sattumalta, meidän hotelli. Laskeuduttiin sitten portaita pitkin (jotka olivat ihan inhimillisen näköiset ja niitä uskalsi kävellä) hotellin eteen.

Ja käytiin vielä syömässä päivällistäkin. Ranskalaiset, vietnamilaista? Joo!

Tänään nyt nukkumaan ajoissa ja aamulla liikkeelle ja sitten aamupäivästä tulee taksi meidät hakemaan Hanoihin! Miten me kestetään sitä meteliä ja ihmispaljoutta tämän jälkeen..