Hajottaako joku hotelliani keskellä yötä?

Alkoipa tämäkin viikko. Ei kummia uutisia. Jatketaan kuvalinjalla.

Kalatorilla ostamassa päivällistä joku päivä.

Kaloja, kaloja, meressä (ja lautasella) on kaloja.

Välillä iltaisin on tosi jees vaan pyöräillä. Pimeää on, mutta Huen läpi virtaavan joen ranta on täynnä kauniisti valaistuja kohteita. Mukava käydä katsomassa, kun odottaa, että hotelli saisi sähköt säännöstelyltä..

Istuskelin pimeässä ja katselin valoja. :)

Tänään tulin kotiin sairaalalta ja suunnittelin lounaan hakua, kun yhtäkkiä alkoi taas ihan kauhea meteli. Viime yönäkin heräsi lähinnä taas ajatus, että kuka tulee hajottamaan hotellia keskellä yötä. Mutta ei, nyt on muutaman kerran iskenyt tällainen oikeen kunnon sade.. Voi sanoa tosiaan, että tuo on Sade isolla S:llä. Huoneeni on toiseksi ylimmässä kerroksessa (ylimmässä on vintti, eli siellä ei ole kuin ulkokatto päällä) ja tänään kun tuo iski, niin ei puhelimeen voinut puhua, kun sade rummutti niin lujaa.

Päädyin sitten hakemaan lounaan huoneeseen tästä hotellin viereisestä ravintolasta. Hyvää oli! Kadulla oli vettä 5 minuuttia sateen alkamisesta sellanen 7-10 cm..
Onneksi lähdettiin aikaisin sairaalalta tänään!

Vauvaliukuhihnoja ja salamasynnytyksiä

Ei, vauvoja ei synny täällä liukuhihnatahtia, ilmeisesti tiikerin vuosi vaikuttaa aika lailla, mutta aamupesut hoitajat suorittaa liukuhihnamalliin.

 

Tässä pukemispisteestä kuva.. ;) Kuvassa myös jotain, jota kauhistelin pidempäänkin.

 

 Hoitopöydällä, jossa vauvoja pyöriteltiin, oli koko aamun yksi neula, jonka päästä oli veripisarakin tippunut.. Siinä se vaan lojui..

Synnytyssali oli tyhjä. Mutta ei kauaa. Aamulla meille sanottiin, että ei ole synnyttäviä äitejä sairaalassa, mutta pian tulikin potilas ja tutkimuksessa kohdunsuu oli kolmisen senttimetriä auki. Äiti sitten käytävällä käveli ja makoili tutkimushuoneessa ja parin tunnin päästä, seuraavassa tutkimuksessa, kohdunsuu olikin auki ja suoraan synnytyssaliin. 

Salissa lääkäri ehti asemiin ja äiti pöydälle ja hoitajat järjestivät asioita, kun yhtäkkiä päätti ponteva poika, että se on aika nyt. Vauva syöksähti vauhdilla, lääkäri yritti hetken estellä ja parissa minuutissa poika oli ulkona. Olihan se äiti sanonut, että aiempikin synnytys oli ollut nopea..

Poika, 3,4 kg.

Elsi ja poika. Takana äitiä hiukan kursitaan.

 

Ja tässä minä ja syntynyt vauva. Ikää vauvalla alle 10 minuuttia. Kiitos Elsille kuvasta.

Operaationa oli tänään myös ottaa yhdeltä vauvalta verinäyte. Verinäyte otettiin avoputkella kämmenselästä. Suonia ei näkynyt lainkaan.. Ja siis me vain seurasimme vierestä vietnamilaisten hoitsujen toimia.

Tippa kerrallaan sitä saatiin lypsettyä kädestä..

Sellaisia tänään!

Vauvoja

Täytyyhän se sitten tännekin heti kirjottaa. Tänään sitten oltiin ekaa päivää synnärillä ja keisarinleikkauksella syntyi kaunis tyttö. Pieniä ne vauvat on!
Ensin muita ja lopussa söpösiä kuvia.

Muuten, eilen olin moottoripyöräseikkailulla Duyenin kanssa katsomassa hautaa. Oli se kaukana ja vaikka tie oli kuoppainen ja kumpuinen ja melkeen törmättiin buffaloon, niin oli hieno paikka. Yhtään turistia ei ollut! Illalla Duyen ja Thuan vielä otti mut mukaansa tapaamaan kavereitaan ja erästä irlantilaista sohvasurffaajaa. Oli aika äänekästä menoa, mutta tosi kivaa taas! Mahtavaa, kun on saanut näin hyviä ystäviä näistä vietnamilaisista! Päivälliseksi vuohen lihaa ja illalla maistoimme koiraa. Onneksi olin jo syönyt sen päivällisen.. Mutta ruoka, mikä ruoka.

Joen yli mentiin mopolautalla.

Poikien homma ajella päivät päästytysten edestakas. Oli ihana putput-moottori.

Upeat haudat ja temppelit oli perillä, eikä tosiaan turistin turistia meiän lisäksi.

Kauniisti pidetään pihaakin.

Korkeiden muurien keskellä oli sitten kuninkaan ja hänen vaimonsa haudat.

Kuninkaan hauta ja temppelit sijaitsivat vuorten keskellä. 42 vuorta vartioi hautaa. Edessä oli myös lampi, joka oli lohikäärmeen muotoinen.

Duyen ratsastaa norsulla.

Tämä vartijasetä oli siellä töissä ja jos turisteja sattuu eksymään, niin opastaa. Tosi mukavasti vei meidät joka paikkaan ja avasi riippulukoilla suljetut ovet.

Lohikäärmelammikosta sain kukkia, joilla oli hyvä leikkiä.

Tie oli hyvässä kunnossa.. Onneksi Duyen on ihan ok kuski. Ja onneksi en harrasta huonovointisia aamuja, edellisyönä kun olin kolmen jälkeen hotellilla..

Portaita, Tatja ja lohikäärme.

Päivälliseksi oli vuohenlihaa padassa. Se oli hyvää!

Tapasin lisää vietnamilaisia poikia.

Ja yhden kovaäänisen ja metelöivän (ehkä myös suhtkännisen ;P) irlantilaisen reppureissaajan.

Koirapata.

Seuraavana aamuna sairaalalla vauvoilla oli aamupesut (ja -pisut ;)).

Pääsimme myös sitten leikkaussaliin katsomaan suunniteltua sektiota.

Siinä me mietittiin, että sieltäkö se vauva vaan pompsahtaa.

Ei ehkä kaikkein siisteintä ja hellävaraisinta touhua.

Mutta suloinen pikkuinen vietnamilaistyttö sieltäsyntyi.

 Painoa reilu 2 kiloa. (Tuo en muuten sitten ole minä, vaan vietnamilainen hoitaja kuvassa. ;))

Onnellinen perhe. Isoäiti ja anoppi huolehtivat tuoreesta vauvasta äidin ollessa vielä toipumassa leikkauksesta. Isälle kukaan ei kertonut mitään ja olikin aika pihalla olevan näköinen. Isosisko oli reipas ja iloinen.

Eiliset ajautumiset kummallisiin tilanteisiin ja kuvia lasten teholta

Eilen löysin itseni kahteen kertaan hyvin tilanteesta, jossa mietin, että "vielä eilen en olisi kuvitellut olevani tänään tässä".
Tilanne, jossa en ehkä olisi kuvitellut ikinä olevani koitti aamulla, kun pyöräilin sairaalalle töihin. Pyöräilen suht samaa reittiä päivittäin ja en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Yhtäkkiä edessäpäin näkyi telttoja ja musiikkia ja paljon ihmisiä. Totesin, että eipä siinä, vietnamilaisilla joku juhla. Ajoin muutaman moottoripyörän kanssa samassa linjassa ja sitten totesin, että "ahaa, tästä ei pääsekään nyt suoraan, täytyy kiertää". Eli poliisi ohjasi liikennettä kääntymään ja sinne kaikki kääntyivätkin, kun tie oli tukossa. Aloin valmistautua kääntymiseen ja huihsis, ympärilläni oli kilpapyöräilijöitä! Kilpailu käytiin siis tavallisen liikenteen seassa ja edessä oli maali. Osallistuin siis tietämättäni pyöräilykisojen loppuhuipennukseen! Sain sitten käännyttyä siitä onneksi turvallisesti pois kisareitiltä kun yksi taksi tuli kanssa, ja sitähän kilpapyöräilijöidenkin on nopeampi väistää. Mutta kiitin onneani, etten pyöräillyt sattumalta kenenkään eteen hidastelemaan ja saanut jonkun vietnamilaisen kilpapyöräilijän vihoja niskaani.

Toinen tilanne sattui illalla, kun lähdin tapaamaan näitä vietnamilaisia kavereita. Sanoivat mulle, että tulevat hakemaan hotellilta tiettyyn aikaan ja että voisin tulla katsomaan niiden englannin luentoa. Noh, ajattelin, että kaipa sinne voi mennä. Moottoripyöräkyyti tuli ja mut heitettiin jollekin hotellille. Saman kaverin piti lähteä moottoripyörällä hakemaan myös toinen kaveri ja niinpä jäin yksin jonnekin hotellin aulaan ja en tiennyt yhtään mitä tapahtuu. Kyllä Vietnamissa on kouluja ja koululuokkiakin.. Tuskin nää opiskelee hotellissa. Noh, siinä sitten istuskeltuani ja kavereiden saavuttua mulle selvis. Yksi näistä vietnamilaisista on siellä hotellissa englanninopettajana! Ja minä olin ihan elävä ulkomaalainen, jonka kanssa saattoi puhua. Niinpä vietin sitten oppitunnin keskustellen englanniksi lähinnä itsestäni. ;) Hotelli haluaa saada paremmat arvosanat ja myös kansainvälisiä vieraita, joten koko hotellin henkilökunta oli pistetty enkunkurssille. Olen siis myös oppimateriaali! Mutta hauskaa siis oli.

Käytiin istumassa vielä iltaa luennon jälkeen. Tässä minä ja Nam (jonka oikean nimenkin taisin eilen oppia, Duyen).

Ja tässä opettaja Peter (Thuan) rentoutuu raskaan oppitunnin jälkeen. Huomatkaa pöydällä etualalla isompi kulho, siinä on keitettyjä maksanpaloja. Oi kun herkkua.. krhm.
'

Olimme tänään, lauantaiaamuna tutustumassa sairaalalla myös lasten tehoon. Tämä kuva ei ole sieltä, seuraavassa muutamia kuvia. Kuvat ovat "kauneimmasta" päästä, mutta jos et halua katsoa kuvia sairaista lapsista, kannattaa varautua.

Dr. Phuong kertoi meille potilaista. Täss poseeraamme kuvassa, että näkyy, että olemme osastolla olleet.

Osa lapsista oli kiinni monissa koneissa ja diagnoosejakin monia. Tämä potilas oli vuoristoseudulta, aluesairaalassa oli ensin hoidettu ripulia ja kuumekouristuksia, mutta potilas oli siirretty Huen sairaalaan, ja tila oli nyt aika huono, kuitenkin hiukan parempi.

Pieneen ihmiseen mahtuu monta letkua.

Potilaiden kädet on sidottu sängynlaitoihin, jottei letkut irtoa. Peittona sairaalapaita.

Tämä tyttö asui osastolla, koska tarvitsi hengityskonetta päivittäin. Omaiset huolehtivat tytöstä. Nettisurffailu maistuu.

Täällä se aika kuluu

Täällä aika kuluu. Ossi pääsi tosiaan hyvin Suomeen, hiukan lennot myöhässä ja kiirettä piti, mutta sinne se päätyi kotiin. Mulla on taas jatkunut samaan malliin tuota sairaalassa katselua ja muuta. Nyt on ollut kuumaa (yllätys) ja sitten pää onkin ollut kipeä ja Tatja väsynyt. Mutta kovasti koitan juoda! Kaikki neste mikä eteen sattuu.

Ollaan oltu luennoilla. Tässä menossa synnytyksen hoitotyön luento. Tämä siis oli meille vaihto-opiskelijoille ja englanniksi, ymmärtämisprosentti aika lailla suurempi.

Innokasta opiskelua.

Kummallista, miten tuolla baarissa aina välillä törmää muihin ihan sattumalta.. ;)

Olemme olleet lääkärin vastaanotoilla seuraamassa potilaiden tutkimista. Vaivat monenlaisia, yskä ja kuume on yleinen vaiva.

Potilaalla denguekuume. Noora pääsi mittamaan lämpöä kuumemittarilla. ;)

Observoimme.

Seuraamme lääkkeidenkäytön ohjausta.

Tohtori Tam innostui, kun mainitsimme Noro-viruksen. Täällä lapsilla on ripulia ihan muista syistä. Rotaa täällä on, mutta noroa ei. Doktori oli kuitenkin lukenut aiheesta. ;)