Toi dang hoc tieng viet - ja osaankin jo jotakin!

Eli tänään sain ostettua junaliput puhumalla Vietnamia! Suuri merkkipylväs matkallani kuullostamaan vielä kummallisemmalta.

Suunnitelmissani siis huomenna lähteä junalla tuohon lähikaupunkiin katselemaan miltä se näyttää. Aamusta aikaisin olisi lähtökin.

Ollaan nyt oltu sitten psykiatrisella osastolla harjoittelussa, koska lupapaperit eivät olleet valmiit pediatriselle ja koska siellä on niin kauhea kiire. Ensi viikolla pitäis päästä aloittamaan sitten siellä.

Psykiatrisen osaston hoitohuone. Täällä annetaan mm. sähköshokkihoitoa, ECT. Suomessahan hoito annetaan lyhyessä nukutuksessa ja lihasrelaksanttien kanssa, anestesialääkärin ja useimmiten myös hoidon antavan lääkärin läsnäollessa, lisäksi paikalla on hoitaja, Suomessa hoidon jälkeen potilaat heräävät heräämössä ja vointia seurataan muutama tunti.

Ja Vietnamissa?

Hoidon antaa hoitaja, joka tässä valmistelee sähkökonetta. Potilas ei saa toimenpidettä varten lääkitystä ja sähköshokki annetaan siis hereillä. Toimenpiteen jälkeen potilas nostetaan käytävän lattialle, jossa omaiset seuraavat potilaan heräämistä. Hoitajia ei tässä vaiheessa enää näy missään. Hyvä puolihan hoidossa on se, että se useimmiten vie potilailta muistin ainakin tapahtuneesta (usein pidemmältäkin ajalta), joten potilaat eivät kieltäydy ensimmäisen jälkeen. Potilaat täällä pitävät sähköshokkihoitoa modernina hoitona (sähkön täytyy olla modernia?) ja vaativat sitä usein (täällä on kuitenkin lähes samat kriteerit hoidon antamisen suhteen kuin Suomessakin).

Että sellasta. Muutama kuva muutenkin.

Psykan osaston henkilökunnan puoli. Opiskelijoita oli tänään iso lauma osastolla, tässä kuvassa pänttäämässä tenttiin. Suomalaiset tytöt etualalla toimettomina.

Tentti, joka ei kuulemma sujunut kaikilta ihan kauhean hyvin. Metodilla siis opettaja kysyy vuoronperään joltakin jotakin.

Siinä vielä uusiksi sähkökoneen valmistelua. Ollaan iloisia, että asutaan Suomessa, jooko?