Viikonloppu ohitse

Näin on tämäkin viikonloppu vietetty. Tosiaan lauantaiaamuna lähdin aamujunalla kohti Dong Hoin kaupunkia. Oli mahtavat maisemat ja kiva junamatka! Aamutuimaan tuppasi vain hiukan väsyttämään.. ;)
 Pääsin kaupunkiin ja asemalla näin muutaman turistin. Sitten en nähnytkään yhtään länsimaisen näköistä ihmistä kierrellessäni kaupunkia. Alunperin olin miettinyt lähtemistä kaupungin ulkopuolelle nähtävyyksiä katsastamaan, kun sinne menin, mutta en sitten ehtinyt. Ehkä joku toinen viikonloppu!

Kaupunki oli ihan jees, tosi hiljainen ja tosiaan, ei yhtään turistia tullut vastaan. Ehkäpä siksi siellä yritettiin minulta pyytää kaikesta ihan älyttömän turistihintoja. Eipä siis tullut hankintoja tehtyä, mutta eipä tarvettakaan ollut. Mukavasti meni päivä kierrellen ja paikallisten kanssa kielitaidolleni ja minulle nauraen..

Tänään, sunnuntaina, olin sitten taas lounaalla vietnamilaisten nuorten luona. Halusivat minun kokkaavan jotakin suomalaista perinneruokaa. Ensin rajoitti se, etten tiennyt mitä aineksia saisin täältä hankittua ja toisena rajoitti se, että näillä yleensäkään ole uuneja. Mitä suomalaista yleistä ruokaa voi tehdä yhdellä levyllä?! (Hernekeittoa ei lasketa, sen tiedättekin.) Tein sitten perunamuusia ja syötiin sitä riisin ja possun ja kasviksien kanssa. ;)

Ja seuraavana kuvatallenteet:

A

Dong Hoissa oli iloisia ihmisiä! Tämä pikkupoika oli kuusvee.

Viltsulle, Artulle, Rufukselle, Nerolle ja muillekin eläinystäville terkkuja! Täälläkin on suloisia kavereita, tämä kaveri oli vain vähän ujo ja kurkisteli vain heinien takaa.

Dong Hoin, samoin kuin Huen, halkoo joki (joka oikeasti taitaa siis olla meri, tuolla vaan on iso saari toisella puolen). Tässä fiiliksiä jokirannasta.

Botskeja.

Minä pommitetun entisen kirkon luona.

Kalastusta Dong Hoin keskustassa.

Pelleilin rakettien kanssa.

Eli Dong Hoin kaupunki oli pohjoisena rajakaupunkina Pohjois- ja Etelä-Vietnamin rajavyöhykkeelle. Sodasta on paljon muistoja. Tälläinen patsas oli rannalla jonkun äidin muistoksi, joka kuljetti sotilaita rannalta toiselle ja sitten kuoli amerikkalaisten pommituksessa.

Dong Hoissakin oli tietenkin myös marketti. Näillä oli jotenkin ihan erityisen hauskaa, kun kerroin olevani opiskelija..

Pojat pelasivat jalkapalloa. Poika ei ole oikeasti ihan noin jumittunut, kuin kuva antaa olettaa.

Jalkapalloa pelataan jaloilla, mutta hyvä källi on heittä jotakuta niskaan sillon kun se kääntyy kattomaan turistia.

Ja joku voi arvata miksi tuli otettua kuvia lentokoneista, kun sellasia oli jossain?

 Toinenkin kappale tämmöistä.

Yksi näistä Dong Hoi'laisista pikkupojista opetteli käyttämään mun digikameraa, tässä meidän yhteiskuvailun tuloksia.

Haa, kamera.

Isoäiti.

Dong Hoin juna-asema ja mun juna tulossa. Tsukutsuku.

Ja sitten jo Huessa. Tänään kokkaamassa vietnamilaisessa opiskelija-asunnossa. Tässä keittiö.

Ja näillä kokkailtiin. Vielä(kään) ei ole vatsakipeä.

Kävin myös juomassa limsaa Huessa olevan joen rannan kahvilassa.

Ja vielä loppuun osa kuvasarjasta "Valloittavat hymyt Vietnamissa". - poika Dong Hoissa.