Eiliset ajautumiset kummallisiin tilanteisiin ja kuvia lasten teholta

Eilen löysin itseni kahteen kertaan hyvin tilanteesta, jossa mietin, että "vielä eilen en olisi kuvitellut olevani tänään tässä".
Tilanne, jossa en ehkä olisi kuvitellut ikinä olevani koitti aamulla, kun pyöräilin sairaalalle töihin. Pyöräilen suht samaa reittiä päivittäin ja en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Yhtäkkiä edessäpäin näkyi telttoja ja musiikkia ja paljon ihmisiä. Totesin, että eipä siinä, vietnamilaisilla joku juhla. Ajoin muutaman moottoripyörän kanssa samassa linjassa ja sitten totesin, että "ahaa, tästä ei pääsekään nyt suoraan, täytyy kiertää". Eli poliisi ohjasi liikennettä kääntymään ja sinne kaikki kääntyivätkin, kun tie oli tukossa. Aloin valmistautua kääntymiseen ja huihsis, ympärilläni oli kilpapyöräilijöitä! Kilpailu käytiin siis tavallisen liikenteen seassa ja edessä oli maali. Osallistuin siis tietämättäni pyöräilykisojen loppuhuipennukseen! Sain sitten käännyttyä siitä onneksi turvallisesti pois kisareitiltä kun yksi taksi tuli kanssa, ja sitähän kilpapyöräilijöidenkin on nopeampi väistää. Mutta kiitin onneani, etten pyöräillyt sattumalta kenenkään eteen hidastelemaan ja saanut jonkun vietnamilaisen kilpapyöräilijän vihoja niskaani.

Toinen tilanne sattui illalla, kun lähdin tapaamaan näitä vietnamilaisia kavereita. Sanoivat mulle, että tulevat hakemaan hotellilta tiettyyn aikaan ja että voisin tulla katsomaan niiden englannin luentoa. Noh, ajattelin, että kaipa sinne voi mennä. Moottoripyöräkyyti tuli ja mut heitettiin jollekin hotellille. Saman kaverin piti lähteä moottoripyörällä hakemaan myös toinen kaveri ja niinpä jäin yksin jonnekin hotellin aulaan ja en tiennyt yhtään mitä tapahtuu. Kyllä Vietnamissa on kouluja ja koululuokkiakin.. Tuskin nää opiskelee hotellissa. Noh, siinä sitten istuskeltuani ja kavereiden saavuttua mulle selvis. Yksi näistä vietnamilaisista on siellä hotellissa englanninopettajana! Ja minä olin ihan elävä ulkomaalainen, jonka kanssa saattoi puhua. Niinpä vietin sitten oppitunnin keskustellen englanniksi lähinnä itsestäni. ;) Hotelli haluaa saada paremmat arvosanat ja myös kansainvälisiä vieraita, joten koko hotellin henkilökunta oli pistetty enkunkurssille. Olen siis myös oppimateriaali! Mutta hauskaa siis oli.

Käytiin istumassa vielä iltaa luennon jälkeen. Tässä minä ja Nam (jonka oikean nimenkin taisin eilen oppia, Duyen).

Ja tässä opettaja Peter (Thuan) rentoutuu raskaan oppitunnin jälkeen. Huomatkaa pöydällä etualalla isompi kulho, siinä on keitettyjä maksanpaloja. Oi kun herkkua.. krhm.
'

Olimme tänään, lauantaiaamuna tutustumassa sairaalalla myös lasten tehoon. Tämä kuva ei ole sieltä, seuraavassa muutamia kuvia. Kuvat ovat "kauneimmasta" päästä, mutta jos et halua katsoa kuvia sairaista lapsista, kannattaa varautua.

Dr. Phuong kertoi meille potilaista. Täss poseeraamme kuvassa, että näkyy, että olemme osastolla olleet.

Osa lapsista oli kiinni monissa koneissa ja diagnoosejakin monia. Tämä potilas oli vuoristoseudulta, aluesairaalassa oli ensin hoidettu ripulia ja kuumekouristuksia, mutta potilas oli siirretty Huen sairaalaan, ja tila oli nyt aika huono, kuitenkin hiukan parempi.

Pieneen ihmiseen mahtuu monta letkua.

Potilaiden kädet on sidottu sängynlaitoihin, jottei letkut irtoa. Peittona sairaalapaita.

Tämä tyttö asui osastolla, koska tarvitsi hengityskonetta päivittäin. Omaiset huolehtivat tytöstä. Nettisurffailu maistuu.